Matkalla ekompaan elämään

Nyt kun voin hyvästellä vanhan muotitietoisen minäni voin myös samalla vastaanottaa sen minän, joka olen halunnut ollakin jo pitkään. Jo 2015 vuonna, kun selvitin nahan valmistustapoja, aloin voida pahoin, kun mietin kaikkien käsittely- ja värjäysaineiden menevän Kiinassa suoraan vesistöön. Vaikka muovin aiheuttamista ympäristöongelmista puhutaan mediassa paljon, harvemmin puhutaan kemikaalien vaikutuksista vesistöihin. Tämän jälkeen aloin selvittää ympäristöongelmia, joita me ihmiset aiheutamme ja luin aiheesta paljon, lainasin kirjastosta kymmeniä kirjoja, etsin tietoa netistä ja aloin pikkuhiljaa myös parantamaan omia valintojani ympäristön kannalta edullisemmiksi. 

Ekologisempi elämäntapa ei välttämättä käy ihan kivuttomasti. Sen eteen täytyy tehdä jonkin verran tutkimustyötä ja muutoksia omissa toimintatavoissa. Meillä kaikilla on oma arkemme, joka pyörii omassa rytmissään, työt, lapset, koulut, päiväkodit, harrastukset, kaupassa käynnit, ruoan valmistus, siivous, pyykit, parisuhde, ystävät… Useimmiten arkea rytmittää voimakkaasti työajat, jonka jälkeen kaikki muut rutiinit seuraavat perässä. Arkemme on hektistä ja monella on aikaa hengähtää vasta illalla, kun kaikki muu on hoidettu. Energia ei välttämättä riitä miettimään omaa elämäntapaa ympäristön kannalta ja sitä kautta selvittää ekologisempaa siivousainetta kotiin, vaihtaa ekologisempaan kosmetiikkaan, vaihtaa auto pyörään tai bussiin tai tehdä ruokavaliomuutosta kasvispainotteisempaan suuntaan. On paljon yksinkertaisempaa pysyä vanhoissa tutuissa valinnoissa. 

Ekoilun tuoman hyvän mielen lisäksi, uskon, että nämä ympäristöteot vaikuttavat ihmismieleen laajemminkin. Koska omia ostoksia ja käyttämiään tuotteita alkaa katsoa uudella silmällä, kaikkiin asioihin tulee uusi aspekti ja jotkin asiat menettävät merkitystään. Näin saattaa käydä esimerkiksi ulkonäköpaineille. Kun omaa elämäänsä alkaa ympäröidä luonnollisuudella, myös omaan itseensä alkaa suhtautua hyväksyvämmin, saattaa huomata, ettei tarvitsekaan kaikkea sitä kosmetiikka määrää, mitä on tottunut käyttämään ja että vaatekaapista löytyy jo kaikki tarpeellinen. Nämä ovat positiivisia sivureaktioita, jotka tekevät elämästä yksinkertaisempaa ja aikaa jää enemmän asioille, joilla on merkitystä, kun ei tarvitse surffata nettikaupoissa tai juosta ostoskeskuksissa etsimässä uusia must-have-vaatteita. 

Tämä blogi seuraa minun matkaani ekologiseen elämään, askel askeleelta aion vaihtaa omat huonot valintani parempiin. Minusta on hienoa, jos joku muukin saa inspiraation tästä ja päättää tehdä omat ekotekonsa. Kuulen mielelläni mitä valintoja te teette ja mikä on saanut teidät innostumaan ekoilusta. 

Uusien alkujen kunniaksi

Hei! Tämä blogi on ollut minulla aikaisemminkin, silloin käytin sitä lähinnä mainostaakseni silloista yritystäni. Yrityksessäni suunnittelin laukkuja ja laatutietoisena päädyin valitsemaan valmistusmaaksi Italian, halusin parasta mahdollista. Olin jo silloin vastaan kertakäyttömuotia ja halusin saada aikaan tuotteita, jotka kestävät kulutusta. Myös ympäristöasiat olivat minulle tärkeitä ja koska tiesin, että esimerkiksi Kiinassa nahan käsittelyssä ja värjäyksessä käytettävät haitalliset aineet menevät suoraan vesistöön puuttuvan jätevedenpuhdistuksen vuoksi, en edes harkinnut halpamaissa tuottamista. Halusin italialaista nahkaa ja italialaisen valmistajan. Se oli aika mahtavaa aikaa, perustaa oma merkki, ottaa yhteyttä Italiaan nahkatuotteiden valmistajiin, sopia tapaamisia, matkustaa Italiaan tapaamaan eri valmistajia… Ja minulla kävi tuuri, sillä kauniissa Toscanassa tapasin aivan hurmaavan italialaisen perheyrityksen, jotka valitsin laukkujeni valmistajiksi. Heillä oli kaksi kerroksinen omakotitalo, jonka alakerrassa he valmistivat myös Guccin laukkuja. Se tuntui silloin mielettömän upealta.

  

Ensimmäinen mallisto valmistui, sen jälkeen oli luvassa markkinointia, valokuvia, lukuisia sähköposteja, tapaamisia, muotimessuja, Pariisissa, Kööpenhaminassa, uuden malliston suunnittelua, mallikappaleita, markkinointia, sähköposteja, tapaamisia, muotimessuja… ja ymmärsin muotimaailman karun totuuden, uusi mallisto neljä kertaa vuodessa, vanhat mallistot pois, olisin tarvinnut satakertaa enemmän lainaa toteuttaakseni unelmani muotimerkin omistajana. Mutta samalla kiertäessäni muotimessuja ja materiaalimessuja, minulle todella valkeni, kuinka paljon tavaraa ja materiaalia jatkuvasti tuotetaan ja ymmärsin, etten halunnut olla mukana tuottamassa maailmaan enää yhtään lisää tavaraa. En edes laadukasta. Koin hyvin raskaaksi muotimaailman ja siihen kuuluvan kuluttamisen, muta ei ollut myöskään helppoa luopua yrityksestä, johon oli kuluttanut niin paljon aikaa, ajatuksia, unelmia ja rahaa.

Luulen, että tässä vaiheessa romahdin jollakin tapaa, olin myös todella pettynyt itseeni ja tunsin vahvasti epäonnistuneeni. Ja sen jälkeen olinkin oikeastaan hukassa, sillä nämä kysymykset pyörivät päässäni tauotta: ”Mitä nyt? Mitä seuraavaksi?”. Samat kysymykset pyörivät päässäni oikeastaan vieläkin. Tosin nyt olen pikkuhiljaa ymmärtämässä sen, ettei ihminen ikinä tiedä vastausta. 

Nyt olen kuitenkin päättänyt taas keskittyä positiivisiin asioihin sekä niihin asioihin, jotka minua kiinnostavat. Ja mietin, jos tähän vanhaan blogiini, josta poistin kaikki vanhat postaukset, koska ne eivät enää edusta minua nykyään, saisin kirjoitettua jotain mikä on minulle tärkeää nyt. Tämä saa olla virallinen hyvästi Fifth May postaus, jossa muutama kuva niiltä ajoilta. Ja tämän jälkeen matka jatkuu aivan eri merkeissä. :)